Tämän perhepotretin perusteella luulisi Viitasten olevan onnellisia. Isä ja tytär, kuin kaksi marjaa, mutta toisin kävi.
-Montako kertaa olen kieltänyt sinua tulemasta työhuoneeseeni kun teen työtä!
-Mutta isä...
-ULOS!
-Vai niin... Vai niin... LUULETKO SÄ TOSIAAN, ETTÄ SÄ VOIT MÄÄRÄILLÄ MUA MIELES MUKAAN, JOS ÄITI OLIS TÄÄLLÄ NIIN...
-Antaa olla!, Ninni nyyhkäisi ja juoksi huoneeseensa.
Ninni piteli oveaan, koska hänen isänsä seisoi vaativasti sen takana.
-ÄLÄ TUU TÄNNE!
-Äiti, tuu jo kotiin!, Ninni nyyhki avuttomana.
Sinisenä välkehtivä meri rauhoitti lapsen levotonta mieltä. Ninni ei tiennyt, että myöhemmin tuon meren rannalla hän järkyttyisi pahemman kerran.
Illalla myöhemmin, Ninni hiipi isänsä huoneeseen.
-Tuota... Isä? Voisitko sinä...
-MONTAKO HEMMETIN KERTAA MINUN ON SANOTTAVA SINULLE SE? ÄLÄ HÄIRITSE ENÄÄ!
-Selvä... Selvä... Sä et näköjään tarvi mua mihinkään! Mä teen itsarin!
Siinä samassa tyttö juoksi isänsä parvekkeelle ja heittäytyi alas parvekkeelta.
Pieni ja eloton sim makasi hiekalla.
Kelloradion kello näytti neljää yöllä. Ninni heräsi ja nousi omasta sängystään. Oliko tämä kaikki vain unta?
Ei sentään, Ninnin tajunnan valtasi järkyttävä jyskytys, hän oli luultavasti saanut aivotärähdyksen.
Hän hyppeli yöpuvussaan rantaan aamuyöuinnille.
Vesi oli vieläkin kylmää, vaikka oli jo aamuyö. Kun hän upotti jalkansa jääkylmään veteen, se ikäänkuin viilsi. Hän kahlasi silti urheasti eteenpäin.
-Tyttöseni, isä aloitti oudon pehmeällä äänellä. -Minulla on sinulle vakavaa asiaa.
Ninni säikähti ja nousi vedestä.
-ÄITISI ON KUOLLUT!
TÄmä eka osa oli vähän dramaattinen, koska halusin näyttää, minkä lainen isän ja tytön suhde on.
Kommentteja?
Kommentit